Olen koko elämäni hankkinut toimeentuloni yhden kyvyn varassa – kuvaamalla valokuvia jotka ovat asiakkaalle tuottaneet enemmän kuin maksaneet.
Valtio–teoksessa Platon pitää yhteiskunnan tehokkuuden edellytyksenä erikoistumista. Teknologian ja yhteisön kehitys on vienyt erikoistumisen antiikkia huomattavasti pidemmälle.
Valokuvaus ammattina erikoistui koko 1900-luvun ajan. Vuosituhannen vaihteessa erikoistuminen oli saavutti huippukohdan, minkä jälkeen siirtyminen filmiä helpompaan digitaaliseen kuvaustekniikkaan ja jakelun vaihtuessa painotuotteista tietoverkkoon, käänsi muutoksen suunnan.
Vuonna 2000 valokuvaajat olivat erikoistuneet kukin omalle alalleen. Oli mainosvalokuvaajia, lehtikuvaajia, muotikuvaajia, muotokuvaajia, koulukuvaajia, museokuvaajia, jne. Oman alueen ulkopuolisia kuvauksia ei juuri tehty, ja asiakkaatkin valitsivat valokuvaajan tehtävän mukaan.
Nyt vuonna 2024 valokuvaajat ovat yhä enemmän yleiskuvaajia, toimialueen jaon ollessa ovatko asiakkaat oikeus– vai luonnollisia henkilöitä.
Valokuvauksen lisäksi saatetaan kuvata videoita, tehdä animointeja, tuottaa valokuvan kaltaisia kuvia keinoälyllä tai 3D mallintamalla, retusoida valokuvia, tehdä verkkosivuja, ylläpitää some-tilejä.
Lisäksi useille kuvaajille valokuvaus ei ole päätyö.
Valokuvaajan työn arvon väheneminen päätti erikoistumisen, saatua hyötyä ei enää pidetty kustannusten arvoisena. En näe erikoistuneen valokuvaajan työlle tulevaisuutta kuin poikkeustapauksissa, esimerkiksi dokumentaarisessa valokuvauksessa tai taidevalokuvauksessa. Kehitys tuo uusia kuvantamisen menetelmiä, eikä kaupallista valokuvaajaa enää tulla tarvitsemaan.